Yhteenveto

Museon päärakennuksen, kolmikerroksisen tiilirakennuksen, vajoaminen oli jatkunut jo vuosisadan ajan. Rakennus oli vähitellen kallistunut osittain rakennelman alla olevan kanavan suuntaan. Geopolymeeri-injektoinnilla ja PowerPile-geopolymeeripilareilla estettiin museon päärakennuksen vajoaminen. Rakennuksen vajoaminen pysähtyi, ja ensi kertaa 110 vuoteen rakennus oli vakaa.

Tavoite

Vajoamisen takia rakennuksen muuratut seinät olivat halkeilleet ja lohkeilleet. Sen sijaan, että olisi käytetty perinteisiä tuentamenetelmiä, jotka olisivat vaatineet kaivutyötä arkeologisesti arvokkaalla alueella, insinöörit arvioivat geopolymeeriteknologian sopivammaksi vaihtoehdoksi. Tarkoituksena oli täyttää tyhjätilat ja stabiloida maaperä. Koska materiaalin paino on vain noin 10 % betonin painosta, se ei tuota kohtuutonta lisärasitusta ympäröivään maaperään.

Käytetty teknologia

Museon päärakennuksen vajoaminen pysäytettiin geopolymeeri-injektoinnilla ja PowerPile-geopolymeeripilareilla.

Lopputulos

Ensimmäisen kolmen viikon aikana projektissa hyödynnettiin geopolymeeri-injektointia. Geopolymeeri-injektoinnissa paisuvaa geopolymeerimassaa injektoidaan pienten reikien kautta välittömästi perustuksen alle ja edelleen maaperän syvempiin kerroksiin. Lisävahvistuksena käytettiin PowerPile-geopolymeeripilareita kaikkiaan 56 metrin matkalla. Asiakkaat olivat ratkaisuun erittäin tyytyväisiä. Maapohjan vahvistaminen toteutettiin siten, ettei arvorakennuksen rakenteisiin tullut juuri mitään jälkiä tai muutoksia. Rakennuksen vajoaminen pysähtyi, ja ensi kertaa 110 vuoteen rakennus oli vakaa.