Yhteenveto
Viktoriaanisen kaupungin keskustassa sijainneen arvorakennuksen vajoaminen aiheutti pitkään päänvaivaa Yorkin kaupunginjohdolle. He päätyivät geopolymeeripilariratkaisuun, koska menetelmän tiedettiin aiheuttavan hyvin vähän häiriötä ja vahinkoa arkeologisesti arvokkaassa ympäristössä.
Tavoitteet
Kaksikerroksinen, vahvarakenteinen ja paksuseinäinen tiilirakennus oli alun perin ollut poliisiasema. Aseman ensimmäinen kerros ja osa pohjakerroksesta oli tehty kivilaatoista. Rakennuksen käyttötarkoitus muuttui 1930-luvulla, jolloin siitä tuli sähköasema, jonka sisällä oli hyvin raskaita muuntajia ja sähkökeskus. Vaikka sähköasema poistettiin myöhemmin käytöstä ja laitteet kuljetettiin pois, laitteiden paino ehti todennäköisesti pahentaa painumista.
Itse rakennus oli tehty melko matalan, pehmeällä maaperällä lepäävän tiilisokkelin päälle. Alkuperäinen maankamara oli 5−6 metriä nykyistä maanpinnan tasoa alempana. Välissä oleva kerros oli vanhaa täyttömaata, joka koostui osittain hyvinkin pehmeästä eloperäisestä aineksesta. Rakennus oli vajonnut ainakin 15 vuoden ajan, mutta viime vuosina vajoaminen oli kiihtynyt entisestään.
Teknologia
Arvorakennus tuettiin PowerPile-geopolymeeripilareiden avulla.
Lopputulos
Erilaisia vaihtoehtoja arvioitaessa jouduttiin huomioimaan rakennuksen keskeinen sijainti ja sen välittömässä naapurustossa olevat kaupat ja toimistorakennukset. Rakennus päätettiin tukea PowerPile-geopolymeeripilareiden avulla.
− PowerPile-pilarit olivat muita vaihtoehtoja hiljaisempi ja monin tavoin häiriöttömämpi ratkaisu. Koska kaivauksia ei tarvittu, ylimääräistä sotkua ei syntynyt eikä irtomaata tarvinnut kaivaa esiin. Menetelmä oli myös nopeampi. Työ kesti neljä viikkoa, kun taas perinteisillä menetelmillä työmaa olisi ollut auki 3−4 kuukautta. Lisäksi työmaa olisi ollut likaisempi ja pölyisempi ja korjauksen kokonaiskustannukset olisivat nousseet paljon korkeammiksi. Kaikki puhui perinteistä ratkaisua vastaan, York Consultancyn vanhempi insinööri Mark Whitelock totesi.
