Artikkeli: Viitasen pulmana putoava kulma

Raimo Viitanen hankki omakotitalotontin Ylöjärven Metsäkylästä vuonna 1990. Rakennuspuuhiin päästiin seuraavana vuonna.

Tontti oli entinen maankaatopaikka.

– Paikalla oli ollut soramonttu, joka oli täytetty 60-luvun lopulla. Vastaavan mestarin kanssa oletimme, että maa oli jo painumisensa painunut, mutta siellä olikin onkaloita ja tyhjiä kohtia.

Täyttömaan onkalot eivät kantaneet. Toinen talon julkisivun puoleisista kulmista alkoi painua saman tien.

Asialle ei voitu tehdä sillä erää juuri muuta kuin antaa talon painua ja katsoa, koska se pysähtyy. Perinteinen paaluttaminen heti harjakaisten jälkeen olisi tullut tolkuttoman kalliiksi.

90-luvun loppua lähestyttäessä kulma oli painunut jo lähes 20 senttiä. Vuonna 1998 Viitanen päätti nostaa sitä uretaaninostomenetelmällä.

– Antura kaivettiin näkyviin, laitettiin tunkit paikoilleen, porattiin reiät ja painettiin perustusten tueksi polyuretaania.

Apu oli vain hetkellinen.

–  Vuosien varrella painuminen vain jatkui. Täyttömaata oli nelisen metriä, joten nosto ei riittänyt, vaan kulma putosi edelleen.

Kymmenen vuoden kuluttua kulmaa nostettiin samalla menetelmällä jälleen lähes 20 senttiä. Tällöin uretaaninoston hoitaneen yrityksen edustaja totesi, ettei samaa menetelmää kannata kolmatta kertaa käyttää.

Hänellä sattui olemaan tuttava, joka kehitti parhaillaan uudenlaista menetelmää perustusten vahvistamiseen polymeeripilareilla. Tuo tuttava oli nykyinen yrityksen toimitusjohtaja Häkkinen.

Polymeeria oli jo tuolloin käytetty perustusten tukemiseen niin sanotulla vapaainjektoinnilla. Se tarkoittaa polymeerin ruiskuttamista maaperään sen tiivistämiseksi. Menetelmä toimii tiettyyn rajaan asti maaperässä, joka antaa riittävästi vastapainetta. Sen sijaan pehmeikössä injektointi on hyödytöntä, sillä sellaiseen polymeeri leviää kuin pakokaasut Saharaan.

Häkkinen oli keksinyt, että asentamalla polymeerin kapselin sisään se ei leviä holtittomasti. Näin syntyi useilla patenteilla suojattu polymeeripilarimenetelmä.

Se oli valmis pilottikohteessa testattavaksi samaan aikaan, kun Viitanen tuskaili painuvan talonsa kanssa.

Täyttömaa paikoin kuin suota

Asennusryhmä saapui Viitasen talolle vuonna 2009. Se aikoi pysäyttää vajoamisen ruiskuttamalla pienistä talon seinustalle porattavista rei’istä maaperään polymeeriä, joka laajenee ja kovettuu kapseleissa pilareiksi. Näin talon alle ilman purkutöitä taiottavat jättimäiset paalut tiivistäisivät maaperää ja pysäyttäisivät vajoamisen.

Kuulostaa hämmästyttävältä, mutta se toimi. Näin työ eteni:

Ennen polymeeripilarointia tehtiin maaperätutkimus sen selvittämiseksi, miten pitkiä pilareita tarvitaan. Selvisi, että höttöä täyttömaata oli jopa neljä metriä.

– Paikoin oli niin tyhjää, että tutkimuksessa käytetty kairatanko painui maahan omalla painollaan, kuvailee Viitanen.

Tuettavien seinien viereen porattiin kenttätyöhön suunnitellulla erityiskalustolla 50 millin reikiä perustusten läpi. Reikiä tuli sekä sisään jalkalistojen viereen että ulkopuolelle kahden metrin välein. Näin reiät muodostivat sik-sak-rakenteen noin metrin jännevälillä.

Kuhunkin reikään asennettiin suojaputki ja sen sisään paisuntaelementti. Elementtiin syötettiin geelimäistä polymeeriä, joka laajeni kemiallisen reaktion – ei siis paineen – ansiosta valtavalla voimalla syrjäyttäen ja tiivistäen perustusten alla sijaitsevaa maamassaa.

Polymeeripilari pysäytti vajoamisen

Polymeeri paisutti viisisenttisestä reiästä syötetyn paisuntaelementin tilavuudeltaan noin satakertaiseksi ja kovettui käytännössä saman tien. Kuhunkin reikään syötettiin polymeeria, kunnes oli saatu aikaan lähes neljän metrin korkuinen, anturan alle asti ulottuva paalu.

Menetelmällä voidaan tehdä jopa 12-metrisiä pilareja.

– Maaperään valetaan koko ajan kiinteää ainetta – pilari kovettuu saman tien geelimäisestä aineesta kiinteäksi. Näin ollen saadaan aikaan homogeeninen rakenne, vaikka jouduttaisiin menemään vuoroin heikkojen ja vuoroin vahvojen maaperäkerrosten läpi, kertoo Häkkinen.

Viitasen taloa jopa nostettiin polymeeripilaroinnilla hieman. Useimmiten menetelmällä ei tehdä nostoa vaan vain pysäytetään vajoaminen. Rakennus oli ensimmäinen polymeeripilaroinnilla tuettu omakotitalo Suomessa.

Noin kaksi vuotta toimenpiteen jälkeen se vaikuttaa onnistuneelta. Olohuoneen lattianrajaan on jätetty tarkkailurako, joka osoittaa, jos rakenteet lähtevät vajoamaan. Rako on pysynyt muuttumattomana.

Marmorikuula pyörii Viitasen lattialla edelleen. Tämä on vain muisto siitä, ettei taloa pyrittykään täysin oikaisemaan vaan vain pysäyttämään.